KOUVOLAN
SANOMAT
kirjallisuuspiiri
Irma Ikonen - KOUVOLAN SANOMAT
Menneisyyden kauhut
Täytyy tunnustaa, että tietoni Argentiinan sotilasdiktatuurista
parinkymmenen vuoden takaa ovat melkoisen huterat. Senpä takia Elsa
Osorion kirja oli kahta kertaa järkyttävämpi, mutta sitäkin
kahlitsevampi lukukokemus.
Osorio osaa kirjoittaa niin intohimoisesti ja taidokkaasti, että
teksti suorastaan imaisee mukaansa. Paksu kirja tuli ahmaistua muutamassa
päivässä. Se oli paitsi tasokasta luettavaa myös hyvä
muistutus siitä, ettei hirmuhallitsijoita ja kuolemanleirejä
tarvitse lähteä jäljittämään Hitleriin saakka.
Tarina kertoo argentiinalaisesta Luzista, jolle vasta aikuisuuden kynnyksellä rupeaa selviämään, ettei hän olekaan varakkaan äitinsä tytär. Luzin tarina perustuu Argentiinan sotilasdiktatuurin aikaisiin tositapahtumiin. Noin 500 lasta riistettiin kapinallisäideiltään vuosina 1976-1983. Suurin osa ei vieläkään tiedä syntyperästään.
Kirja alkaa siitä, kun 20-vuotias Luz vuonna 1998 löytää isänsä Madridista. Tyttärestään tietämätön Carlos on muuttanut pois Argentiinasta jo kauan sitten uskoen, että sekä hänen vaimonsa että lapsensa ovat kuolleet vankileirillä. Carlos kuulee vähitellen tyttärensä suusta uskomattoman tarinan siitä, mitä todella tapahtui.
Luzin ns. isoisä oli diktatuurin aikana korkea-arvoinen sotilas, joka valvoi kuolemanleirejä. Hänen oman tyttärensä lapsi kuolee ja isä junailee hänelle salaa uuden lapsen, Luzin. Luzin äiti on kitunut koko synnytyksen ajan vankilan pimeydessä.
Tästä alkaa uskomaton tarina, johon liittyy monta toinen toistaan vahvempaa naista. Intohimoiset rakkaudet roihuavat ja huorakin osoittautuu paljon enemmän ihmiseksi kuin sotilasdiktatuurin kiduttajat, jotka eivät kirjassa juurikaan armoa saa. "Sen porukan hirviömäisyydellä ei ollut mittaa ei määrää, se ulottui kauemmaksi kuin mihin mielikuvitus saattoi ylettyä."
Argentiinassa heidät armahdettiin: Vuonna 1987 tuli voimaan tottelevaisuuden laki, ja "se merkitsi sitä, että sadat kiduttajat ja murhaajat olivat vapaita, eivät olleet vastuussa teoistaan, sillä he vain ottivat käskyjä vastaan."
Kirjan vankila- ja kidutuskuvaukset ovat oksettavia, mieltä kääntäviä. Niitä on vaikea hyväksyä tosiksi. Terveellistä luettavaa täällä meidän omassa onnelassamme.
Kaikesta tuskasta ja kurjuudesta huolimatta kirja on kuitenkin ennen muuta dokumenttikertomus ihmisyydestä ja rakkaudesta, joita mikään mahti maailmassa ei pysty nujertamaan.
Kirja on teknisesti hienosti rakennettu. Siinä vuorottelevat taidokkaalla tavalla nykyhetki Madridissa ja historialliset takaumat Argentiinassa. Ehkä kirja kaikkinensa on kuitenkin hivenen liian pitkä ja sortuu lopussa ylipateettisuuteen. Kirjoitusvirheitäkin on turhan paljon. Suosittelen silti.
Nimeni on Luz on Elsa Osorion (s. 1952) kuudes romaani. Hän on syntynyt
Argentiinassa, mutta asuu nykyään Espanjassa.
kirjallisuuspiiri
Kirja-arvosteluja ja lukuvinkkejä
Elsa Osorio: Nimeni on Luz
Luz on pitkään etsinyt valoa menneisyyteensä. Nyt 20-vuotiaana
hän on löytänyt itsensä. Carlosin tyttären elämään
ovat vaikuttaneet vahvat naiset: kapinallinen äiti, Miriam-huora
ja kasvattiäiti. Totuus löytyy monien ihmisten kohtaloiden kautta.
Carlos ja Luz löytävät toisensa.
Sivun alkuun Etusivu Arkisto Kirjoita Sää ja menot
